"Rakastatko sä mua?", nainen kysyi ja nyhjäsi futista katselevan miehen kyljessä.
"Rakastan kulta."
"Kuinka paljon?"

"Mitä?"
"Kuinka paljon sä rakastat mua?"
"Öh, niin, äärettömästi", mies sanoi ja silitti hajamielisesti naisen olkapäätä.

"Tosi vakuuttavaa. Sano joku mitta."
"Mitä nyt?" miehen otsa alkoi rypistyä.
"Siis. Sano joku mitta. Sano miten paljon rakastat mua!"

"No, kuuhun ja takaisin."
"Aika lähelle. Millä nopeudella?"
"MITÄ?"

"Millä nopeudella kuuhun ja takas. Jos valon nopeudella, niin siihen ei mene kauaakaan. Auringostakin valo tulee tänne kahdeksassa minuutissa."
"Voi hyvä tavaton taas. Etanan vauhdilla?"

"Okei, okei. Kato potkupalloas!"
"Ehkei se ole hyvä idea. Keskustellaan nyt sitten siitä vauhdista", mies töksäytti ja sammutti television kaukosäätimestä, "Niin, mitä sä tarkalleen halusit tietää?"

"En mitään. Unohdin jo mistä me puhuttiin", nainen sanoi ja alkoi selata raivokkaasti aikakausilehteä.